Kyseisestä kuvasta voi ehkä päätellä, et se on marsu.*Sherlock* Syy siihen, miks tuossa on marsu salaattii suussa, on se, et näin unta marsusta. Otsikko saa luvan kertoa milloin.
Elikkäs, ei oo kauheen pitkä aika ku näin siit unta. Inreallife, mulla ei oo tällä hetekellä mitää lemmikkii, mut täs unes mulla oli yks marsu, joka oli lihansyöjä ja se sattu olemaan gerbiilin kokone. Ties minkälaine sairaus sillä ny oli, mut siin unes marsut oli gerbiilien kokosii. Se oli iha tavallista siin unes. Unimaailmas. Tän unen jälkee aloin miettii, et syöks marsut lihaa vai ei. Mut epäilen aika vahvasti etteivät. Ehkä parempi niin. Criipiihän se olis, jos marsut hyökkäis puskasta ja söis sormen pois. Kenties hyökkäis kaulaan. Ei kiitti. Paremi näin käydä leffois tai unis, muttei oikeestioikeesti, u know?
Mutta elikkäs, itse unessa mä olin käymäs mun mummin ja ukin luona, jonne olin ottanu mukaa ottanu tämän kyseisen lihansyöjälemmikkini. En itse muista, oliko muu perheeni paikan päällä, mutta tärkeämpää on se, että olin itse paikalla, ja mun tätini myös vieraili siellä ja ukkini oli kadonnu jonnekin. Ja mummini oli uneni alussa ja hänkin myös katosi jonnekkin. Kenties karannut ihanaa marsuani? Kuka tietää?
Pian uneni alussa marsulleni tuli nälkä, joten menin keittiöön, jossa oli lemmikkini ruoka-astia. Tätini, joka saa olla tässä unessa vaikkapa Martta, istui keittiössä hiljaa. Tiskipöydällä ei ollut mitään muuta lihaa kuin jahelihaa, joten minun oli siis annettava sitä lemmikilleni. Kun olin laittamassa lihaa sen kuppiin, se sai kauheen sätkyn ja alkoi hyppimään hulluna, ja hyppäsi monta kertaa metrin korkeuteen. Monta kertaa putkeen. Monta kertaa toruin sitä hyppimisestä, ja pistin takaisin maahan. Mutta ei, käskyt menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta piakkoin onnekseni se rauhoittui, jolloin annoin ruokansa.
Syömisen jälkeen se sai uuden hepulin, juoksenteli ympäri kämppää ja vieläpä ihmisten jaloissa, mikä oli minusta hämäävää ja vähän ärsyttävää. Olisin itse laittanut marsun häkkiinsä, mutta hupsista keikkaa, eihän minulla ollut sellaista, joten annoin sen vaan juoksennella hulluna. En edes ollut ostanut selaista hienoa häkkiä.
Mut kumminkin, pian marsun hullaantumisen jälkeen Martta sanoi minulle, että hänellä olisi minulle jotain asiaa ja pyysi minua istuutumaan keittiön pöydän ääreen. Sitten kun olin istuutumassa keittiön pöydälle, ihana herätyskelloni alkoi hulluna soida, ja ärsyyntyneenä, puoliunisena ryntäsin sammuttamaan kännykkääni huoneeni toiselta puolelta (näin saan varmistettua, että nousen varmasti sängystä herätyskelloaamuina, mutta hinaudun hetkeksi lämpimään sänkyyni, varsinkin näin talvisin).
Olin itse raivoissani, kun herätys herätti minut siihen kohtaan. Miten se kehtasi? Olisin halunnut tietää, mitä Martta oikeen olisi halunnut sanoo minulle. Että se menee kuuhun ja pyytää minua mukaan? Aikoo adoptoida minut? Et saan mennä joko Norjaan, Englantiin tai Turkkiin, ja se aikoo maksaa matkan? Tai se aikoo lähettää minut joihinkin maasta, kenties johonkin noista kolmesta maista, jotka justiinsa luettelin. Tai se aikoo opettaa minulle kreikkaa? Kirjoittamaan, lukemaan että ääntämään. Martta ei kieltämättä osaa kreikkaa, ei ainakaan minun tietääkseni. Mutjoo, ei kukaan saa tietää, en myöskään minä. Ellen nää kyseistä unta uudelleen, eikä kukaan onnekseni herätä minua kesken kaiken ja pilaa unen kulkua. Jos joku tekee niin, hänellä saisi olla hauta kaivettuna. Sillä hänen seuraava matka on sinne ison multakasan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti